Ainoani !


Suomalaisen melodraamataiteen aarteita



Kultaraha

Kultarahan aiheena on vanhemman miehen toivoton ja pakkomielteinen rakkaus nuorempaan tyttöön. Juonessa on kolme tunnelmiltaan toisistaan erottuvaa jaksoa: malttamaton toiveikkuus, pettymys ja siitä seuraava kuumeinen lohdutuksen hakeminen ja lopuksi ankea havahtuminen rakkaudettomaan todellisuuteen.

Musiikki seuraa ja alleviivaa näitä tunnelmia. Koska kaikki tekstissä koskee tavalla tai toisella miehen rakastettua, Annaa, on musiikin lähtökohtana häntä luonnehtiva kolmisävelinen laskeva a-g-c -aihe. Aihetta on monistettu ja muunneltu eri tavoilla. Esimerkiksi teoksessa käytetyt asteikot pohjautuvat sille.

Alkuperäisessä muodossaan aihe kuvaa Annaa puhtaana ja turmeltumattomana. Pettymyksen myötä aihe vääristyy ja samalla myös siitä johdetut asteikot soivat jännitteisemmin. Mies hakee kiihkeästi Annalle korviketta Pariisin yöstä, mutta tietää samalla, että mikään ei korvaa alkuperäistä rakastettua. Musiikissa kuullaan siksi epätoivoisesti kertautuvia vääristyneitä versioita Annan aiheesta.

Päätyessään lopulta viettämään lemmenyötä Annan näköisen ilotytön kanssa mies onnistuu hetkittäin pettämään itseään ja manaamaan esiin alkuperäisen Annan hahmon. Näissä kohdissa Annan aiheen vääristymätön versio kuultaa musiikista läpi hieman samoin kuin edestakaisin pyöritettävä kameran linssi tuottaa aina välillä selvän kuvan, ennen kuin liukuu jälleen epätarkkuuteen.

Ilkka von Boehm


Kultaraha-melodraama on omistettu pianisti Maria Suokkaalle.







        Ilkka von Boehm: Kultaraha (fragment)

ESITTELYSSÄ ILKKA VON BOEHM

Säveltäjä Ilkka von Boehmin Kultaraha-melodraama on huikea sukellus 1800-luvun lopun Pariisin syövereihin kertojaminän tehdessä matkaa sekä konkreettisesti että ajatuksissaan kohti vääjäämätöntä päätepistettä. Sibelius-viittausten lisäksi rikkaasti polveilevassa pianotekstuurissa on kuultavissa teoksen loppupuolella tietynlaista henkistä sukulaisuutta Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -hahmojen lemmenkohtauksen karakteriin.

Von Boehm ei ollut lukenut Yksin-romaania aiemmin. Hän otti sävellystilauksen vastaan ilahtuneena, sillä yleisinhimillisen ajaton rakkausteema tuntui helposti lähestyttävältä. Yksin-romaanista muotoiltu dekadentti kohtaus miellytti ja inspiroi säveltäjää, jonka mieleen alkoi heti syntyä musiikillisia ideoita tekstiä lukiessa. "Suvi Nuotio on tehnyt erinomaista työtä tekstin muokkauksessa. Siihen on valikoitu musiikin sommittelun kannalta toimivia assosiaatioketjuja, kuten esimerkiksi valojen välke, joka yhdistyy hääkelloihin, joka yhdistyy kostean silmäterän välkkeeseen, joka yhdistyy kultarahan kilahdukseen ja joka puolestaan yhdistyy kirkonkellojen soittoon. Musiikissa nämä kaikki ovat saman muunnelmaketjun osasia," säveltäjä kertoo. "Myös dramaturgia toimi tekstissä hyvin, joten musiikin kokonaisidea oli alusta asti selvillä. Kohtauksen sisäisissä jännitteissä on oopperamaista kiihkoa, jota pyrin ilmentämään myös musiikissa.". Varsinaista melodraamaa ei Ilkka von Boehm ole aiemmin säveltänyt mutta kamarioopperan kylläkin. Elääkö Stalin? -teoksen libretto on hänen veljensä, teatteritieteen tohtori Jukka von Boehmin käsialaa.

Jean Sibeliuksen musiikista säveltäjä Ilkka von Boehm pitää valtavasti ja hän on analysoinut tarkasti useita Sibeliuksen tuotannon keskeisiä teoksia. Erityisesti von Boehmin mieltä on kiehtonut edesmenneen kollegansa orkesterituotanto ‒ "Sibeliuksen myöhäinen orkesterimusiikki on aivan suurenmoista. Erityisesti sointivärillä on suuri merkitys näissä myöhäisteoksissa."Säveltäjä ottaa Sibeliuksen tuotannosta esimerkeiksi kuudennen ja seitsemännen sinfonian, Tapiolan ja Myrsky-näytelmämusiikin ja kertoo jokaisella olevan oma vahva erityisilmeensä, jota ei voi ajatella ilman kulloistakin sointiväriä. "Sibeliuksen orgaanisen muuntelun periaate on ajaton ja hieno menetelmä musiikillisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi," von Boehm toteaa ja arvelee, ettei säveltäjän toimenkuva pohjimmiltaan kovinkaan paljoa ole vuosisadassa muuttunut verrattuna Sibeliuksen aikoihin: "Kaiken tietokoneavusteisuuden keskelläkin uskon, että säveltäminen pysyy pohjimmiltaan edelleen käsityöammattina."

Maria Suokas

ILKKA VON BOEHM - CV

Ilkka von Boehm (s. 1972) opiskeli Sibelius-Akatemiassa sekä sävellystä että musiikin teoriaa ja suoritti maisteritutkintonsa vuonna 2001. Hänen opettajinaan sävellyksessä ovat toimineet Olli Kortekangas ja Erkki Jokinen. Von Boehmin sävellys The Harp of Aeolus palkittiin finalistina kansainvälisessä Queen Elisabeth-kilpailussa vuonna 2003.
Ilkka von Boehmin teoksia on esitetty sekä kotimaassa että ulkomailla. Tärkeimmistä kantaesityksistä mainittakoon Sääksmäki soi! -festivaalin tilausteos The Gates of Helios (2005) sinfoniaorkesterille, johtajanaan Jorma Panula, Kamarikesä ry:n tilausteos Dream Layers kamariyhtyeelle (Ritarihuone, 2007) ja pianisti Emil Holmströmin tilaama teos Chase kamariyhtyeelle (Balderin sali, 2008).
Von Boehmin kamariooppera Elääkö Stalin? kantaesitettiin Ritarihuoneella 2011 ja sai kolme lisäesitystä Gloria -kulttuuriareenalla 2012, sekä yhden lisäesityksen Tampereen Hällä-näyttämöllä 2014. Ilkka von Boehm on ollut Korvat Auki! –yhdistyksen hallituksen jäsen vuosina 2002-2004. Hän on ollut Suomen säveltäjät ry:n jäsen vuodesta 2005.


Ilkka von Boehm – MusicFinland.fi

Sibeliuksen kolme melodraamaa