Juhan musiikin tulkinnasta

”Esittävälle taiteilijalle syventyminen Madetojan musiikkiin on kuin opiskelua korkeakoulun ylimmällä erikoisluokalla”, on säveltäjä Kalervo Tuukkanen sanonut. Tuo Leevi Madetojan entinen oppilas kirjoitti opettajastaan ensimmäisen elämäkerran (1947). Kapellimestarina, kuoron- ja orkesterinjohtajana sekä laulunopettajana Tuukkasella lienee ollut perspektiiviä asiaan, kun hän pohti, mitä Madetojan musiikki tulkitsijaltaan vaatii:

”Tehotakseen hänen teoksensa edellyttävät aivan harvinaisessa määrin herkkää ja hienovaraista sielukkuutta. Ne eivät siedä aineellista kovakouraisuutta enemmän kuin ulkonaista mahtipontisuuttakaan. Ne pyytävät kaikesta diivamaisuudesta vapaata rehellisyyttä, aitoa taiteilijanmieltä ja jäntevää henkevyyttä. Ken ei pysty unohtamaan omaa tärkeyttään, pääsee tuskin koskaan hänen taiteensa ytimeen.”

Seuraavaksi saamme tietää, millä keinoin pianisti Maria Suokas on tässä melodraamaprojektissa porautunut Madetojan taiteen ytimeen – ja miten hän lähestyy teosta, joka alun alkaen on kirjoitettu orkesterille:

”Ilkka von Boehm on sovittamaansa pianoversioon monin paikoin merkinnyt, millä soitinryhmillä tai yksittäisillä soittimilla orkesteri on kulloistakin kohtaa soittanut, esimerkiksi ’käyrätorvet’ tai ’patarummut’. Näistä maininnoista olen saanut paljon inspiraatiota erikuuloisten sointien hakemiseen klaviatuurista, ja ajankäytöllisiin seikkoihin myös – esimerkiksi vaskisoittimien äänen alukkeiden ja lopukkeiden kirjo on erilainen kuin jousisoittimien.

Oma hyvin puritaani ja arkaainen lähtökohta nuottikuvaan on ollut tarpeen, jotta itse soittajana pystyn seisomaan musiikillisen näkemykseni takana, sen juurien kiinnityttyä tukevasti siihen, mitä säveltäjän kynästä on alunpitäen lähtenyt.

Harjoitteluprosessin edetessä on kuitenkin luonnollista, että tulkinnan syventyessä edellä kuvatun kaltainen ’ylisiveellinen’ ja ’liikakohtelias’ suhtautuminen partituuriin höllenee, ja musiikillisen moraalin löystyessä sitä löytääkin itsensä lopulta hullunkiilto silmissä ja suu vaahdossa kehittelemästä ties mitä nuottiparkojen päänmenoksi... Tällä hetkellä, muutama viikko ennen ensi-iltaa, tutkailen symbolistin intomielellä josko onnistuisin saamaan kosken kuohuista enemmän irti reteän impressionistisella vellonnalla, nuottikuvan metrisistä rajoituksista viis!”