Etusivu ETUSIVU KONSERTIN
ESITTELY
ESIINTYJÄT MELODRAAMA YÖLLISIÄ
RUNOELMIA
UNIA
RAKKAUDESTA
KONSERTIN
OHJELMA


FRANZ LISZT – KOLME MELODRAAMAA

Konserttia varten on suomennettu kolme Franz Lisztin (*1811 Doborján - †1886 Bayreuth) säveltämää melodraamaa: Lenore, Kuolleen runoilijan rakkaus sekä Munkin tuska. Säveltäjän koko melodraamatuotanto, kaikkiaan kuusi eri konserttimelodraamaa joista yksi jäi kokonaan julkaisematta, on syntynyt vuosien 1857–1877 välisenä aikana.

Lenore

Yönmusta goottilainen balladi Lenore hullaannutti koko 1770–luvun Euroopan ja USA:n älymystön, melkeinpä polkaisi alulle koko romantiikan aikakauden ja vielä nykyäänkin välkkyy selkeänä kudelmana kauhukirjallisuuden viitanpoimuissa.

Saksalaisista kansantarinoista innostuneen runoilija G.A. Bürgerin (*1747 - † 1794) vuonna 1773 kirjoittama teos käännettiin välittömästi lähes kaikille eurooppalaisille sivistyskielille, sitä imitoitiin, parodioitiin ja muokattiin lukemattomiksi varianteiksi, suuri yleisö ei tuntenut saavansa kyllikseen tuosta sensaatioksi nousseesta romanttisesta kauhutarinasta. Melkein vuosisata myöhemmin lukemattomien balladista lumoutuneiden taiteilijoiden joukkoon liittyi myös Franz Liszt vuonna 1857 säveltämällään Lenore-melodraamallaan.

Lisztin käyttämä eloisa sävelkieli balladin kuvituksessa on paikoin villin virtuoottista ja toisina hetkinä selkäpiitä karmivan hyytävää pysytellen kuitenkin turvallisesti oman aikansa sävellysteknisissä puitteissa ja harmonioissa. Säveltäjä käyttää selkeästi tunnistettavia johtoaiheita kuvaamaan Lenore-neidon tuskaa tämän ikävöidessään sulhastaan sodasta palaavaksi ja vihoitellessaan suruissaan Jumalalle. Kun sitten hurja ratsastus läpi sadan peninkulman yllättäen takaisin morsiamensa luo ilmaantuneen Wilhelmin kanssa alkaa, on Franz Liszt kokeneena säveltäjänä pitelemässä ohjaksista varmoin ottein: konserttimelodraaman musiikki toimii ikäänkuin aktiivisena kuuntelijana luoden runoa mukaillen esimerkiksi sotajoukkojen taistelutorvien toitotukset ja uhkaavat kirkonkellot mielikuvituksellisiksi kuulokuviksi.

Maria Suokas © 2011, All rights reserved


Kuolleen runoilijan rakkaus

Nimensä mukaisesti tämän melodraaman tarina – täynnään satakielen vastustamatonta laulua rakkaudesta hirtehisen luidenkolinan säestyksellä – väreilee elämän ja kuoleman rajan molemmin puolin romantiikan ajan hengelle uskollisena.

Unkarilaisen kirjailijan ja poliitikon Mór Jókain (*1825 - †1904) kirjoittama makaaberi romanssi pohjautuu todellisen runoilijan ja kuuluisan vallankumoustaistelijan, unkarilaisen Sándor Petőfin persoonaan tosin varsin railakkain värein ehostettuna ja mitä hersyvimmällä mustalla huumorilla ryyditettynä. Unkarin vallankumouksen puolesta tulisesti taistellut Petőfi luultavimmin surmattiin vuonna 1849 käydyssä Segesvárin taistelussa, mutta hänen ruumistaan ei kuitenkaan koskaan löydetty ja kansallisrunoilijan lopullinen kohtalo jäi mysteeriksi. Vieläpä vuonna 1990 eräs eksentrinen miljonääri järjesti etsintäretken Siperiaan Barguzinin alueelle toiveissaan löytää kadonneen taiteilijan luuranko.

Kuolleen runoilijan rakkaus virkoaa Franz Lisztin käsittelyssä tasapainoiseksi ja selkeillä taitteilla ryhdistetyksi konserttimelodraamaksi. Vuonna 1874 sävelletyssä teoksessaan Liszt on kekseliäästi korostanut tekstin riemastuttavia yksityiskohtia tarkoin harkituilla eleillä ja toisaalta yhdistänyt säkeitä laajemmiksi sekä moniulotteisemmiksi kokonaisuuksiksi eteenpäin virtaavan, rikkaan sävelkielen avulla. Ekstaattisen loppuratkaisun koittaessa musiikki huumaavan kauniina avaa arkitodellisuuden viimeisetkin lukot saaden yliluonnollisen tuntumaan vastaansanomattomasti mitä luonnollisimmalta.

Maria Suokas © 2011, All rights reserved


Munkin tuska

Visionääriseksi uudistajaksi tunnustetun ja pitkälle länsimaisen taidemusiikin tulevaisuuteen kurkottaneen Franz Lisztin konserttimelodraamaa öisen matkalaisen pakahduttavasta kohtaamisesta haamun kanssa pidetään merkittävänä impressionismin johtotähtenä. Lisztin vuonna 1860 säveltämässä lyhytkestoisessa teoksessa esiintyy, äärimmäisen poikkeuksellisena oman aikansa sävellystavoista, perinteisen harmonisen ajattelun täysin pirstova kokosävelasteikko vahvasti riitasointuisessa ympäristössä.

Itävaltalaisen runoilija Nikolaus Lenaun (*1802 - †1850) teos on puhdasverinen kummitustarina, jossa vastakkain kamppailevat rationaalinen järki ja muinoin langetettu kirous. Franz Lisztin tarinalle sommittelema kylmänhuuruinen kehys repivine säpsähdyksineen luo hypnoottisen ja paikoin hämmästyttävän modernin painajaisen. Lisztin viitoittamaa kokosävelasteikkoa pitkin astelivat sittemmin monet kuuluisat säveltäjät kuten Debussy kohti 1900–luvun alun hyvin kokeellisia vuosikymmeniä.