Etusivu PRESSI KIRJAHYLLYSTÄ NUOTTIVIIVASTOLTA KONSERTTI ESITYSKALENTERI

Nuottiviivasto


Ainoani !


Suomalaisen melodraamataiteen aarteita





Valloittava neiti Järnefelt

Aino Sibeliuksen (os. Järnefelt, 1871-1969) kiehtova hahmo on ollut Ainoani!-konserttiprojektini innoittajana aivan alusta saakka. Tämän viisaan, periksiantamattoman naisen rakkaudentäyteinen mutta haastava elämä Jean Sibeliuksen vaimona ja monilapsisen perheen äitinä, Ainolan ison talouden nerokkaana johtajana sekä lastensa kotikoulun opettajana herättää minussa syvää kunnioitusta. Sibeliusten kirjeenvaihtoa lukiessani sain monen monituista kertaa hämmästyä, kuinka tarkkanäköisesti ja kauaskatseisesti Aino Sibelius jo aivan nuorena ajatteli roolistaan suuren säveltäjän elämänkumppanina ja ennen kaikkea, kuinka hänen katsantonsa sitten horjumatta todella kantoi läpi kaikkien yhteisten vuosikymmenten.

Järnefeltien kuuluisassa kulttuuriperheessä kasvaneen Ainon elämä sijoittuu historiallisesti hyvin mielenkiintoiseen ajanjaksoon, jolloin Euroopan päätähuimaavan kehityksen pyörteissä naisen asema yhteiskunnassa oli alati muuttuvassa tilassa: Säveltäjämiehensä työrauhan takaamisen elämäntehtäväkseen ottaneen rouva Sibeliuksen lähipiiristäkin löytyi aikaansa edellä olevia kansainvälisiä uranaisia ‒ esimerkiksi laulajattaret Maikki Järnefelt-Palmgren ja Aino Ackté viipottivat maailman metropolista toiseen Ainon ihmetellessä kotilietensä äärellä, kuinka he eivät löydä rauhaansa avioliitoistansa. Aino Sibeliuksen kirjeenvaihdosta kuitenkin huokuu ymmärtävä asenne ammatillista kunnianhimoaan toteuttavia naisia kohtaan, hän seurasi tarkasti ajan virtauksia ja mahdollisuuksien mukaan otti itsekin niihin osaa omannäköisellä tavallaan.

Kirjeenvaihdosta ilmenee, että Aino Järnefelt seurasi aktiivisesti uutta kirjallisuutta. Tämä ei toki ole ihme, toimihan perheen kotona Järnefeltien koulu, kuten Elisabeth Järnefeltin epävirallista "kirjailijahautomoa" nimitettiin. Siellä oli muuan iisalmelainen ylioppilaskin saamansa rakentavan kritiikin avulla edistynyt hämmästyttävän nopeatahtisesti kirjallisessa ilmaisussaan. Monia muitakin kirjailijanalkuja opastaneen rouva Elisabeth Järnefeltin inspiroiva seura oli tehnyt mieheemme lähtemättömän ja kauaskantoisen vaikutuksen. "--- Äitisi puhdas olento on aikaan saanut minussa aivan perinpohjaisen muutoksen – ja hänen neuvonsa ja puheensa ovat olleet ikäänkuin vesuri kuivassa, sakeassa metsässä, ne ovat antaneet ihmisrakkauden ja ideaalisuuden tuulien puhaltaa sisuuni, ---" tuleva menestyskirjailija ihasteli kirjeessään ystävälleen Arvid Järnefeltille. 1880-luku kaikkiaan oli seurapiireissä viihtyvälle komealle kalamiehelle hengästyttävän lemmekäs vuosikymmen, jonka hän huipensi kosimalla Elisabethin nuorta Aino-tytärtä. Rukkasethan siitä tulivat, Aino ei halunnut jo vuosia tuntemansa "sedän" kanssa naimisiin, ja näine hyvineen kirjailija läksi Pariisiin tunnetuin kirjallisin lopputuloksin.

Kyseessä oli suomalaisen kirjallisuuden suuri lupaus, Ainoa turhaan omakseen haikaillut Juhani Aho (1861-1921). Aho järjesti melkoisen slaagin kotimaiselle kulttuuriväelle vuonna 1890 julkaistulla ennennäkemättömän uskaliaalla, uudenaikaisella ja symbolistisella romaanillaan Yksin, jossa sielunsa syövereitä raastavalla piikkikammalla läpikäyvä päähenkilö teutaroi yksipuolisessa rakkaudessaan ystäväperheensä nuoreen Anna-tyttäreen. Yhtäläisyydet ovat kyllin selvät, jotta kirjasta voi lukija arvella tunnistavansa Ahon itsensä lisäksi Järnefeltin perheen ydinhenkilöitä, sekä Ainon Anna-hahmon esikuvaksi. Saattaisiko tarinassa vilahtaa myös itse Sibeliuskin Annan kihlaavana Toivo Rautiona?

Aikalaisarvosteluissa Yksin sai enimmäkseen osaksensa tuohtumusta: "---Kirjan sisällys on, lyhyesti sanottuna, se että eräs puoli-ikäinen mies kertoo kuinka hän rakastui aivan nuoreen tyttöön, joka kuitenkaan ei hänen tunteisinsa vastannut. Tätä tyttöä hän ei voi unhottaa, vaikka matkustaa Parisiinkin maailman-näyttelyn ajaksi. Tuo rakkaus, joka hänelle tuottaa suuria tuskia, on kuitenkin sen puolesta hänelle suureksi onneksi, että se suojelee häntä kaikenlaisilta viettelyksiltä niin kauan kuin hänen toiveittensa perille pääseminen näyttää edes mahdolliselta. Mutta jouluaattona hän lukee sanomalehdestä että hänen rakastettunsa onkin kotimaassa mennyt kihloihin toisen kanssa. Silloin laukeevat kerrassaan kaikki siteet kertomuksen sankarilta ja hän yöpyy jouluyöksi parisilaisen porton luokse. Ja nyt Juhani Aho kertoo seikaperäisesti näiden kahden yönvietosta siellä! Kirja loppuu siihen että sankari, jota yönsä vietto alkaa iljettää, lähtee pois, mutta ei hän sittekään ole päässyt noista kiusallisista rakkauden vaivoista.--- ‴ ---Tähän saakka on »Yksin» paksuinta mitä suomalaiselle yleisölle on rohjettu tarjota. Tapahtuuhan joskus että kaunista hyvänmakuista hedelmää syödessä yhtäkkiä tulee vastaan mädännyt paikka, jossa näkee matoja matelevan. Mitä tekee silloin hedelmän syöjä? Hän heittää sen kauaksi luotaan. Samoin tekee lukija Juhani Ahon uusimmalle teokselle.---" Anonyymi Uusi Suometar -lehdessä 27.11.1890

Aino lähetti Yksin-romaanin kihlatulleen Jannelle pahaa aavistamatta kiitellen teoksen kieltä mainioksi ja arvellen saatekirjeessään Sibeliuksen luultavasti vain ikävystyvän teosta lukiessaan. Ja vielä mitä! Sibelius järkyttyi perinpohjin romaanin luettuaan ja epävarmana omasta viehätysvoimastaan tunnusti murheen murtamana morsiamelleen kirjoittamassaan kirjeessä Yksin-romaanin ansiot arvellen Ahoa saman tien paremmaksi sulhaskandidaatiksikin Ainolle. Nuori säveltäjä harkitsi epätoivoissaan haastavansa Ahon kaksintaisteluun, jotta saataisiin selville kummalle Aino lopulta oikein kuului.

Tunnekuohut laannuttuaan antoivat tilaa kestävälle ystävyydelle. Sibeliukset ja Ahot päätyivätkin monivuotisiksi läheisiksi naapureiksi ainutlaatuiseen Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön.

Molemmat herrat kesyttäneen Aino Sibeliuksen kunniaksi olen yhdessä Tuukka Vasaman kanssa sovittanut Ainoani!-konserttiohjelmistoa varten kokonaisuuden Juhani Ahon Yksin-romaanin alkupuolen tekstikatkelmista ja Jean Sibeliuksen "Kukkasarjasta" op. 85 vuosilta 1916-17 loppukaneettinaan vuonna 1901 sävelletty Romance Des-duurissa opuksesta nr. 24. Tämä kokonaisuus on kuultavissa pidemmissä, väliajan sisältävissä Ainoani!-konserteissa.

Maria Suokas


Melodraamatekstien sommittelija Suvi Nuotio