|
PRESSI | KIRJAHYLLYSTÄ | NUOTTIVIIVASTOLTA | KONSERTTI | ESITYSKALENTERI |
SUVI NUOTIO Olet ammatiltasi sekä kustannustoimittaja että suomentaja, miten nämä kaksi ammattia tukevat toisiaan? Olen ylipäätään kirjallisuuden ja tekstityön sekatyöläinen, mainitsemiasi ammatteja olen toki harjoittanut eniten. Kumpikin vaatii eläytymistä ja tarkkuutta. Suomentajana – kuten myös dramatisoijana tässä Ainoani!-projektin uusissa melodraamoissa – joutuu kustannustoimittaja-minäni tavallaan maistamaan omaa lääkettään: tottumaan siihen, että joku toinen kritisoi tekstiä ja ottamaan vastaan muutosehdotuksia avoimin mielin. Vuonna 2005 toimitit Juhani Ahon tuotannosta valikoiman Maailman murjoma ja viisi lastua, mikä sinua inspiroi siihen? Juhani Aho on ollut minulle tavattoman läheinen kirjailija noin 13-vuotiaasta saakka. Hänen tuotantoonsa mahtuu todella erityyppisiä teoksia, jotka ovat vuorollaan, eri ikävaiheissa, puhutelleet minua erityisesti. Ahon herkkä, aisti- ja ilmaisuvoimainen tyyli yhdistää niitä kaikkia, ja ehkäpä juuri tuo ahomainen tyyli, tapa nähdä ja sanoa, on se, mikä viime kädessä on vedonnut minuun. Maailman murjoma ja viisi lastua -valikoima sai alkunsa siten, että menin kirjankustantamo Sanasatoon työhaastatteluun ja tuo haastattelu venyi tuntien pituiseksi intohimoiseksi keskusteluksi Juhani Ahosta kustannusjohtaja Erkki Kiviniemen kanssa. Pian löysin itseni toimittamasta Aho-valikoimaa. Keskustelut professori Juhani Niemen ja yliopistonlehtori Tarja-Liisa Hypénin kanssa innoittivat juuri yhteiskunnallisen Ahon esiin nostamiseen. Itselläni lähtökohtana oli ärsyyntyminen. Olin tuolloin havahtunut huomaamaan, että Ahon kirjailijakuva oli periporvarillinen, hänen katsottiin muuttuneen nuoresta kapinallisesta taantumukselliseksi konservatiiviksi, eikä se mielestäni pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Valikoiman tekstit osoittavat, että Aho puolusti heikkoja läpi tuotantonsa; hän oli (myös) yhteiskunnallinen kirjailija vanhuuteen asti. Ja kuten Juhani Niemi esipuheessaan toteaa, Aho nosti modernisaation teeman rinnalle evoluution ja ekologian näkökulmia, pitäen inhimillisen kulttuurin edistystä lyhyenä välivaiheena historiassa, ja oli siten huomattavan paljon edellä aikaansa. Millä tavoin ja seurauksin Juhani Ahon tuotanto on mielestäsi vaikuttanut Suomen kirjallisuuden kehitykseen? Minkälaisen painoarvon antaisit Yksin-romaanille tässä viitekehyksessä? Onhan Aho ollut tienraivaaja monessa suhteessa. Hän oli esimerkiksi ensimmäinen ammattikirjailija. Muistan, miten hämmästyin lukiessani ensimmäisen kerran Yksin-romaanin 18-vuotiaana. Olin ihan tyrmistynyt sen moderniudesta, ihmettelin, oliko mahdollista, että tämä teos oli julkaistu vain 20 vuotta Seitsemän veljeksen jälkeen. Minämuotoinen havainnointi, tajunnanvirtaa lähestyvä tekniikka ja impressionistinen kerrontatapa olivat tosiaan uutta suomenkielisessä kirjallisuudessa romaanin ilmestymisaikana. (Ja tietyt aiheetkin: aikalaiskriitikon mukaan romaani olisi pitänyt varustaa ”sisällys on pornografillista laatua” -varoituksella.) Nykyisin nämä kaikki Ahon suomenkieliseen kerrontaan tuomat keinot sisältyvät proosakerronnan valtavirtaan – Ahon tyyli on persoonallisessa lyyrisyydessään edelleen ainoalaatuinen. Mitkä ovat Yksin-romaanin keskeisimmät teemat ja tunnelmat? Romaanin aihe on vastakaiuton rakkaus, ja tunnelmat vaihtelevat toiveikkuudesta lopullisen yksinäisyyden epätoivoon. Juuri tunnelmien hienovireinen maalailu on mestarillista: koko ympäristö heijastaa kokijan, päähenkilön, kulloistakin mielentilaa. Yksinäisyys teemana ei liity ainoastaan rakkauden puutteeseen, vaan modernin ajan uudenlaiseen kokemukseen: jokainen on viime kädessä yksin, väkijoukon keskelläkin – ja tuo väkijoukko on anonyymi ja vaihteleva, toisin kuin aiemmat kiinteät yhteisöt, joiden osaseksi ihminen itsensä luki. Millaiseksi näet romaanin Anna-hahmon esikuvana olleen Aino Järnefeltin (myöh. Sibelius) vaikutuksen kirjailijaan? Minkälaisia mietteitä Aino Sibeliuksen elämäntarina sinussa herättää? Hmm, tiedän enemmän Elisabeth Järnefeltin vaikutuksesta Ahoon kirjailijana, opastihan Ainon legendaarinen äiti salongissaan nuoria kirjailijanalkuja totuudellisen taidekäsityksen pariin. Oletan, että Ainon rooli tässä on perinteisen muusan: kirjailijan rakastuminen henkevään ja kauniiseen nuoreen naiseen inspiroi upean teoksen kirjoittamiseen. Mitä Ainon elämäntarinaan tulee, en voi olla miettimättä, olisiko hänestä kenties tullut taiteilija toisenlaisissa olosuhteissa. Ja sitä, ettei lahjakkuuden uhraaminen tai käyttämättä jättäminen erilaisten elämänrealiteettien tähden ole mikään sadan vuoden taakse jäänyt ilmiö vaan totta monen kohdalla myös nykyään. Sinulla on sekä musiikkiharrastus- että teatteritaustaa. Taipuiko Yksin-romaani käsissäsi vastaanhangoittelematta melodraamakäyttöön kolmeksi eritunnelmaiseksi kohtaukseksi? Kyllä! Vaikka romaani sisältää esimerkiksi takautumia ja pitkän kirjeen, siitä erottuu kuitenkin kolme erilaista osiota, jotka olivat mielessäni jo silloin, kun tulin ajatelleeksi Yksin-romaania melodraamojen pohjaksi. Projektiinhan oli toivottu jotakin Jean Sibeliuksen elämään linkittyvää tekstiä. Toive täyttyy Yksin-romaanin kohdalla jopa (melo)dramaattisesti, sillä luettuaan kirjan ja tunnistettuaan Ainon Anna-hahmon taustalla Sibelius kirjoitti vimmoissaan kirjeen, jossa haastoi Ahon kaksintaisteluun. Kirje jäi kuitenkin lähettämättä ja kumpikin taiteilija onneksemme henkiin. Hankalinta tekstien muokkauksessa oli karsiminen: kokonainen romaani oli tiivistettävä kaikkiaan kuuteen liuskaan. Monta mielikohtaa oli jätettävä kylmästi pois. Kiinnostava on muuten professori Jyrki Nummen havainto siitä, että Yksin-romaanin keskeinen uusi piirre oli aikanaan se, kuinka kertomus on laadittu silmälle, ei korvalle; se pelaa kirjoitetun kielen mahdollisuuksilla. Siis aikana, jolloin yksin hiljaa lukeminen oli verraten tuore tapa. Nyt Ainoani!-projektin myötä tuo teksti suunnataankin korvalle; tuodaan jälleen kollektiivisesti koettavaksi. Ja oman kokemukseni mukaan – minulla on ollut ilo saada seurata harjoituksia – se toimii erittäin hyvin! Se ei toki ihmetytä, sillä Ahon aistihavainnointi on tarkkaa ja rikasta, ja teksti sisältää paljon kuulokuvia, joiden arvelin ja toivoin etukäteen innoittavan säveltäjiä. Kertoisitko hiukan jokaisesta kolmesta Yksin-romaanin pohjalta sommittelemastasi melodraamatekstistä? Kussakin melodraamatekstissä on oma luonteenomainen miljöönsä. Ensimmäinen teksti sijoittuu nimensä mukaisesti kesähuvilalle, missä päähenkilö nauttii rakkaudenkohteensa läheisyydestä ja elättelee ihania kuvia tulevaisuudesta – salarakastetun sitä aavistamatta. Tunnelma on pääasiassa valoisa, itse näen tekstin luomat kuvat kuin maalauksina, toiset kuin pikkutarkasta hienosta viivasta muodostuvina piirroksina. Toinen melodraama tapahtuu laivalla, liikkeessä, matkalla ulkomaille, tutusta tuntemattomaan. Menneisyys haihtuu mielestä, tulevaisuus tuntuu uhkaavalta, matkanteko on pääasia. Loppua kohden vauhti kiihtyy suorastaan hallitsemattomaksi. Kolmannen melodraamatekstin miljöönä on Pariisi ja tunnelmassa suurkaupungin kiihkoa ja dekadenssia. Kaupungin kuvailussa on eroottista vivahdetta, ja teksti sisältää myös aikalaisia järkyttäneen kohtauksen prostituoidun vuoteessa. ”Ihmisellisten intohimojen” huumasta päähenkilö herää kylmään jouluaamuun kokien yksinäisyytensä kolossaalisemmin ja yksipuolisen rakkautensa epätoivoisemmin kuin koskaan ennen. Oli hurjan jännittävää saada kuulla Esa Ylivaaran, Minna Leinosen ja Ilkka von Boehmin säveltämät melodraamat Maria Suokkaan ja Tuukka Vasaman esittäminä. Mikä intensiteetti jokaisessa teoksessa olikaan! Kolme kahden liuskan tekstisommitelmaa Ahon romaanista oli kuin taikaiskusta muuttunut kolmeksi itsenäiseksi, todella upeaksi ja keskenään hyvin erilaiseksi melodraamaksi, jotka erilaisuudestaan huolimatta – tai juuri sen ansiosta – muodostivat hienon kokonaisuuden. Aion käydä niin monessa konsertissa kuin mahdollista! Franz Lisztin juhlavuonna 2011 urakoit kolmen pitkän saksankielisen melodraaman suomennokset Kuun yö -konserttia varten. Myös Ainoani!-konserttiprojektissa toimit suomentajan roolissa, kun Sibeliuksen melodraamat Trånaden ja O om du sett esitetään nyt vihdoin suomeksi. Kuinka lähestyt melodraamakäyttöön käännettävää runomuotoista tekstiä? Lähestyn niitä kuten muitakin suomennettavia kaunokirjallisia tekstejä, varsinkin lyriikkaa: ääneen lukien, rytmiä ja sointia kuulostellen. Välillä mittaa hassustikin korostaen, jotta pääsen siihen sisään. Liszt-projektissa suomennettavat melodraamat olivat huomattavasti laajempia, joten viipyilin niiden parissa pidempään, ja niinpä esimerkiksi Lenoren työstämisen aikoihin huomasin ajattelevani kaikki ajatukseni tietynpituisin jambisäkein. Se oli vähän pelottavaa, mutta niin vain tapahtui. Sibeliuksen melodraamojen runot olivat siinä määrin pienimuotoisempia, että tällaista aivoilmiötä ei ehtinyt muodostua. Melodraamasuomentaminen eroaa sikäli muun runouden suomentamisesta, että tekstiin niveltyy elimellisesti musiikki, joka on otettava huomioon. Tietty sointu esimerkiksi korostaa tiettyä huudahdusta, jonka paikkaa ei siis voi muuttaa. Tällaisista syistä melodraamakääntäminen on sidotumpaa, siis haastavampaa – toisin sanoen hauskempaa! Hauskaa siitä tekee myös yhteistyö esiintyjien kanssa. SUVI NUOTIO – CV Suvi Nuotio (s.1980) on filosofian maisteri ja kirjallisuusalan ammattilainen, joka toimii muun muassa suomentajana ja kustannustoimittajana. Suomentajana hän on suuntautunut erityisesti vanhan kirjallisuuden kääntämiseen. Elokuussa 2013 ilmestyi hänen suomennoksenaan saksalaisen varhaisromantiikan merkittävimmän kirjailijan, Novaliksen, runoa ja proosaa yhdistävä klassikkoromaani Heinrich von Ofterdingen (1802). Säveltäjä Franz Lisztin melodraamatuotantoa esittelevään konserttiprojektiin Nuotio suomensi kolme laajaa Lisztin melodraamaa ja tämän sävellyksiin liittyviä lyhyempiä runoja, joiden tekstit olivat 1700- ja 1800-luvuilta. Teokset, mm. Gottfried August Bürgerin kuuluisaan balladiin sävelletty Lenore (san. 1773, säv. 1857) kantaesitettiin suomeksi Kuun yö -juhlakonsertissa 13.11.2011. Kustannustoimittajana Nuotio on työskennellyt vuodesta 2004. Hän on toimittanut kirjankustantamo Sanasato Oy:n julkaisemia runo- ja esseekokoelmia, romaaneja ja elämäkertoja. Nuotion toimittamia ovat olleet myös monet Genius-sarjassa jälleen päivänvaloon nostetut klassikkokirjailijoiden vähemmän tunnetut helmet, esimerkiksi Juhani Aho -valikoima Maailman murjoma ja viisi lastua. Kirjallisen työnsä rinnalla Suvi Nuotio on perehtynyt erityisesti kulttuuri- ja taidehistoriaan museotyössä. Hän on toiminut oppaana Hvitträskin koti- ja ateljeemuseossa, Tukholman kuninkaanlinnassa sekä Hämeen linnassa.
|
