Ainoani !


Suomalaisen melodraamataiteen aarteita

Olen lähtenyt teoksessani liikkeelle Juhani Ahon Yksin-romaanin pääteemasta, unelmien ja todellisuuden vastakkainasettelusta. Kesähuvilassa reaalimaailmaa – todellisuutta – edustaa tekstin aikakaudelle tyypillinen sointumaailma eli tonaalinen pohja. Tämän todellisuuden yllä on vapaatonaalinen ja vapaasti virtaileva, rakastajan mielenliikkeiden lentoa kuvaava "melodia". Olen lisäksi rytmiikan avulla tehostanut vastakkainasettelun tuntua ajoittain käyttämällä 3- ja 4-jakoisia rytmejä päällekkäin, näillä paikkein on myös kuultavissa viittaus Jean Sibeliuksen neljänteen sinfoniaan. Sävellystilauksessaan pianisti Maria Suokas toivoi juhlavuoden kunniaksi viittauksia Sibeliuksen teoksiin. Tämä oli minulle mieleinen pyyntö, sillä Sibeliuksen musiikki on aina ollut minulle läheistä.

Kesähuvila alkaa fanfaarilla, josta jatketaan allegro entusiastico -tunnelmissa. Alussa toiveikkaasti yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuteen suhtautuva kertoja kuvailee hellin sanoin aamuista odotustaan, hänen rakkautensa kohde on vielä omassa huoneessaan nukkumassa mutta kesäinen luonto on jo kukkeimmillaan ja odotuskin tuntuu kertojasta ihanalta. Tähän tultua musiikissakin on samaa raukeaa viipyilevyyttä hitaissa arpeggiomaisissa aiheissa.

Melodraamassani olen asettanut musiikin ja puhutun tekstin suhteessa toisiinsa niin, että musiikki toimii tekstin taustamaisemana. Se kuvastaa tunnelmia ja päähenkilön ajatuksia, toisaalta musiikki myös puolestaan antaa joissain kohdin impulsseja. Pianistin olisi hyvä herkästi reagoida lausujan puheeseen ja pitää teos käynnissä, lausujalla on suhteellisen vapaat kädet tekstin tulkinnan ja ilmaisun suhteen kuten esimerkiksi Sibeliuksenkin melodraamoissa.

Tarinan edetessä tekstissä kerrotaan Annan raikasta laulua alkavan kuulua ikkunasta, sitä kuvastamaan olen säveltänyt oktaavimelodian pianolle. Kuultavissa on samalla viittaus sekä Sibeliuksen Svartsjukans nätter -melodraamaan että hänen Impromptuunsa op. 5/5, kummassakin sävellyksessä on sama kyseinen melodia, joka kuvaa Sibeliuksellakin naisen laulua. Kesähuvilan alun optimistinen ja innokas aihe muuttuu teoksen keskivaiheilla hermostuneeksi ja epäileväksi. Tekstin päähenkilö on jatkuvasti kuvitelmiensa lumoissa eikä vielä uskalla kyseenalaistaa niitä, vaikka hänen toiveensa ovatkin kuin ennalta määrätyt raukenemaan tyhjiin.

Tekstin monimerkityksellisessä purjehduskohtauksessa kertoja kuvailee yhteistä ja intensiivistä tekemistä Annan kanssa kohden etäällä siintävää päämäärää. Hän ei väsy katselemasta puhdasta profiilia valkeaa purjetta vasten. Edellä mainitusta Sibeliuksen Impromptusta op. 5/5 on peräisin myös idea purjehduskohtauksen minimalismivaikutteiseen tekstuuriin, jossa on lisäksi detaljitasolla hienoisia Sibelius-viittauksia.

Teoksen alussa kuultu innostunut aihe on Kesähuvilan lopussa muuttunut alistuneeksi ja luovuttaneeksi. Olen loppujaksoon säveltänyt viittauksen Pjotr Tsaikovskin Pateettisen sinfonian finaaliin, tuo teos vaikutti myös Sibeliukseen säveltäjänä.

Esa Ylivaara



Kesähuvila-melodraama on omistettu pianisti Maria Suokkaalle.






        Esa Ylivaara: Kesähuvila (fragment)





ESITTELYSSÄ ESA YLIVAARA

Säveltäminen on säveltäjä ja pianisti Esa Ylivaaralla sujunut luontevasti pianonsoiton ohella noin 10-vuotiaasta alkaen, alkukipinän iskettyä on hänellä ollut säveltämiseen aina palava tarve ja innostus.

Omien teosten luominen oli kuitenkin enemmän harrastusmaista itseopiskelua vuoteen 2010 asti, jolloin Ylivaara aloitti varsinaiset sävellysopinnot annettuaan sitä ennen itselleen mahdollisuuden ensin kunnolla keskittyä piano-opintoihinsa. "Säveltäessäni minua inspiroivat todella monet asiat, esimerkiksi luonto ja sen ilmiöt, kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat, mytologia, tähtitiede... Tyylillisesti en koe juurikaan asettuneeni mihinkään lokeroon, monipuolisuus ja kiinnostus kaikkea kohtaan on nykypäivänä oleellista. Otetaan siis projekti kerrallaan." Ylivaara on viehtynyt viime aikoina erityisesti puhallin- ja lyömäsoittimista, hän on säveltänyt paljon jousisoittimille ja kokee oman instrumenttinsa pianon olevan luonnollisesti itselleen läheisin. "Olen säveltänyt myös esimerkiksi kanteleelle ja uruille. Näin ollen koen, että kaikissa soittimissa on kiehtovat puolensa. Pyrin muusikkona säveltämään eri soittimille mahdollisimman muusikkoystävällisesti sellaista nuottitekstiä, jota itse haluaisin soittaa."

Kysyttäessä minkälaista on olla säveltäjä 2010-luvulla ja liekö se kovin erilaista kuin Jean Sibeliuksen aikoihin Esa Ylivaara vastaa, että Sibeliuksen aloittaessa säveltäjänuraansa oli vielä luontevaa säveltää perinteistä tonaalista musiikkia, mutta tämä asia muuttui täysin kansallissäveltäjämme elinaikana. Nykysäveltäjällä onkin nyt käytettävissään hämmentävän suuri tyylikirjo verrattuna Sibeliuksen aikaan, lisäksi internetin kautta on helppoa tutustua aivan kaikenlaiseen musiikkiin ja ammentaa vaikutteita mistä tahansa. Ylivaara huomauttaa, että suomalaisia säveltäjiä on nyt paljon enemmän kuin Sibeliuksen aikoihin ja arvelee tämän seikan osaltaan vaikuttavan kokonaiskuvaan. Säveltäjän mielestä kuitenkin monet taidemusiikin perusasiat, esimerkiksi sävellyksen muotoon, kontrapunktiin tai vaikkapa soitinnukseen liittyvät asiat ovat pysyneet suhteellisen samanlaisina. Esa Ylivaaralla ei ole tarvetta kiistää, etteikö hänen sävellystaiteessaan olisi havaittavissa myöskin Jean Sibeliuksen siipien havinaa. ‒ "Nyt eletään toki eri aikaa, ja on valtavasti muutakin säveltämiseeni syvästi vaikuttavaa musiikillista perintöä esimerkiksi barokista, minimalismista ja elokuvamusiikista lähtien." Säveltäjälle itselleen läheisintä on Sibeliuksen orkesterituotanto, erityisesti kuudes sinfonia. "Sibeliuksen musiikki liittyy mielessäni esimerkiksi suomalaiseen mielenlaatuun ja syvään luontokokemukseen."

Juhani Ahon tuotanto on tullut säveltäjä Esa Ylivaaralle tutuksi jo varhain, esimerkiksi Rautatien ja Lastuja hän muistelee lukeneensa kouluikäisenä. Yksin-romaanin teksti on Ylivaaran mielestä aikansa näköistä ja hän kertoo Kesähuvila-melodraamaa säveltäessään suhtautuneensa annettuun tekstimateriaaliin niin, ettei tekstin ja musiikin tyylien välille muotoutunut räikeää ristiriitaa tai anakronismin tuntua. Yksin-romaanin pohjalta muokattua Kesähuvila-tekstiä säveltäjä kuvailee herkulliseksi sekä tunnelmaltaan, juoniasetelmaltaan että sanavalinnoiltaan. Häneen vaikutti tekstin kaksijakoisuus ‒ unelmoivat kuvitelmat vastakohtina todellisuudelle ‒ ja ettei tekstin perusteella voi tietää Annan ajatuksista oikeastaan mitään. "Nuoren miehen näkökulma oli helposti samaistuttava, ja säveltäessä kutkuttavina haasteina olivat ensinnäkin reaalimaailman ja mielenliikkeiden toisiinsa kietoutuminen ja toiseksi alun pohjattoman optimismin kääntyminen loppua kohti alistumiseen ja periksiantoon." Suomen kieli ja suomalainen kirjallisuus sekä runous ovat Esa Ylivaaran sydäntä lähellä, aiemmin hän on säveltänyt esimerkiksi J.H. Erkon ja Aaro Hellaakosken tekstejä.

Melodraamasta sävellysmuotona keskusteltaessa kokee Esa Ylivaara lausujan ja yhden tai muutaman muusikon yhdistelmän hyväksi. ‒ "Melodraama sopii mielestäni hienosti pieniinkin puitteisiin vähän samaan tapaan kuin lied-musiikki. Suomen oloissa tämä helpottaa melodraaman viemistä hyvin erilaisiin esityspaikkoihin." Vaikka puhutun tekstin ja musiikin intensiivinen yhdistelmä on säveltäjästä jo sellaisenaankin tarpeeksi kiinnostava, hän ei sulkisi pois mahdollisuutta esimerkiksi liikkuvan kuvan tai tanssin yhdistämisestä melodraamaan. Ylivaara huomauttaa kuitenkin, että kaikki ylimääräinen kasvattaa esityskoneistoa ja voi siten sulkea joitakin esitysmahdollisuuksia pois.

Esityksistä puheen ollen, minkälaisia yleistason vinkkejä sinulla olisi antaa musiikkisi esittäjille? ‒ "Pyrin nuotintamaan ajatukseni mahdollisimman selkeästi ja tarkasti. Joten jos esiintyjä toteuttaa nuotteihin merkityt asiat, niin eipä oikeastaan muuta kuin luontaisella muusikon vaistolla ja con esaltazione!"

Maria Suokas






ESA YLIVAARA – CV

Esa Ylivaara (s. 1981) on pääkaupunkiseudulla asuva säveltäjä, pianisti ja pianonsoitonopettaja. Hän valmistui Sibelius-Akatemiasta pianistina musiikin maisteriksi vuonna 2008 ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta (nyk. Metropolia) muusikoksi vuonna 2004. Vuodesta 2005 lähtien hän on toiminut pianonsoitonopettajana ja säestäjänä musiikkiopisto Avoniassa. Hän on opettanut pianonsoittoa myös Helsingin konservatoriolla ja Hangon musiikkileirillä. Ylivaara on aloittanut sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 2010 Tapio Nevanlinnan johdolla. Tähänastiseen sävellystuotantoon kuuluu yli 30 teosta, joista suuri osa on piano- ja kamarimusiikkia sekä eri musiikkiopistoille sävellettyä pedagogista ohjelmistoa. Ylivaaran musiikkia on esitetty runsaasti Musiikkiopisto Avonian ja Musikinstitutet Kungsvägenin oppilaskonserteissa, Hangon musiikkijuhlien lastenkonserteissa, vuoden 2013 Kokkolan IX pianoensemble-festivaaleilla ja 2006 Nuori Soittaa -tapahtumassa Kuopiossa.

www.youtube.com/user/Ylivaara/videos

Sibeliuksen kolme melodraamaa