|
PRESSI | KIRJAHYLLYSTÄ | NUOTTIVIIVASTOLTA | KONSERTTI | ESITYSKALENTERI |
Lausujan täydellinen vapaus ja vastuu – Minna Leinosen herkän soinnikas ja kiihkeän kontrastinen Vesileima-melodraama alkaa a cappella. Jännitteisestä hiljaisuudesta sydämenlyönti kerrallaan keriytyvät auki matkallelähtijän riipaisevat muistot yksipuolisesta rakkaudestaan. Kaiken entisen jättävä panee kirkkaasti merkille kitkeränsuloisia yksityiskohtia intohimonsa kohteesta, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa painuvat lähtemättömästi matkalaisen mieleen. Leinosen sävelkieli kannattelee alun tunnelmia hienovaraisesti reagoiden ja kuvaillen, kantavana linjana on mykistetty yhden nuotin motiivi kuin symbolina lausumatta jääneistä, rintaa puristavista tunteista. Vesileiman uniikki ääniuniversumi on täydellistynyt säveltäjän ja teokseen ensimmäisinä käsiksi päässeiden näyttelijä-lausuja Tuukka Vasaman ja pianisti Maria Suokkaan välisissä kohtaamisissa, sävellys on elänyt yhteisharjoitusten sekä ensiesittäjiensä vahvuuksien myötä tullakseen sellaiseksi kuin on. Pianosta on teosta varten hetkellisesti tukittu kaikkiaan neljä kosketinta. Tuukka Vasaman virtuoottisista äänenkäyttötekniikoista ja musikaalisuudesta inspiroituneena Minna Leinonen kehitti Vesileiman lausujaosuuden ilmaisuskaalaa laajennetuilla äänenkäyttötavoilla: säveltäjä kehottaa tietyissä kohdin partituuria lausujaa esimerkiksi konsonanttien maisteluun, venytyksiin ja liioitteluun, taikka liu'uttamaan säveltasoja alaspäin äänteet toisiinsa sidottuina. Oman huomionsa valituissa kohdin saa myös lausujan hengitys, Leinonen on taiten korostanut sisään- ja uloshengitysmerkein tekstistä yksittäisiä sanoja. Laiva irrottautuu satamasta, matka on alkanut. Sormipedaalitekniikkaa käyttäen säveltäjä saa pianon upoksiin veden alle, kumea hiljainen melodia vajoaa hitaina hiipivien aaltojen sekaan, Helsinki katoaa katoamistaan, rapsodisista taitteista rakentunut Vesileima on aavemaisessa kohdassa... Karmivat kammanraapaisut ja kumean gongin kumahdus, äkkiä jo muistellaankin eloisasti pakkausapuna hyörivää neitokaista! Minna Leinosen musiikki hyörii ja pyörii huimaavasti, ja pieninkin lovi saa täytensä kauluksista ja nenäliinoista. Koskettavan musiikillisen sisältönsä lisäksi teos tarjoaa pianistilleen upean kirjon eri kosketustapoja ja mielenkiintoisia haasteita aina pedaalinkäytöstä lähtien. Matkalaisen junan saapuessa pääteasemalleen Pariisiin meno yltyy villin virtuoottiseksi, säveltäjä ei ole kaihtanut kiskojen kalketta eikä pysähtyvän höyryjunan räminää. Teoksessaan Minna Leinonen on ottanut kontaktia myös Jean Sibeliuksen sadan vuoden takaisiin sävellyksiin, Vesileimasta kuultavat paikoin lävitse Kuusi ja Valse Triste. Teos on omistettu Maria Suokkaalle ja Tuukka Vasamalle. ESITTELYSSÄ MINNA LEINONEN Säveltäjä Minna Leinosen sävellykset saavat usein sytykkeensä yksittäisestä sanasta tai soinnista, joka luo teokselle sen luonteen ja merkityksen. Leinosen alitajunta on herkän vastaanottavaisena jo aivan alusta saakka, säveltäjä kuulostelee mitä tuleva teos hänelle kuiskii, mitä se hänelle merkitsee ja miksi sen pitäisi hänen mielestään olla olemassa. "Jos mukana on teksti, jotain on jo olemassa, säveltäjän ei tarvitse nyhjäistä tyhjästä. Tekstiin säveltäminen on minulle yksi läheisimmistä ja luontevimmista ilmaisutavoista", Minna Leinonen kertoo. Vesileima on Minna Leinosen ensimmäinen melodraamasävellys. Miten otit vastaan tilausehdotuksen? ‒ "Innostuin ideasta välittömästi ja vaikka työskentelyaikatauluni oli sillä hetkellä täysi, halusin tehdä tämän tilauksen. Olin v. 2013 toisessa projektissani syventynyt Venny Soldan-Brofeldtin elämään ja tuotantoon. Tämä projekti tuntui kuin sille varta vasten luodulta vastinparilta." Leinosen mielestä olisi aika tuoda melodraama tälle vuosituhannelle, etenkin koska sillä taidemuotona tuntuu olevan painava historiallinen tausta ‒ melodraama tai melodramaattisuus tuntui aiemmin merkitsevän suoranaista pilkkanimitystä ylitsepursuavan tunnekylläiselle ilmaisulle. Säveltäjä Leinonen ajattelee valoisasti, että tässä nykyään lähes unholaan vaipuneessa taidemuodossa on tulevaisuudessa vielä paljon löydettävää. Leinoselle säveltäjänä inspiroivinta on, kun uusi teos muokkautuu esiintyjien taiteilijapersoonien ja harjoituskertojen kautta, teoksen viimeistely käynnistyy vasta sävellyksen herättyä paperilta eloon yhteisharjoituksissa. Myös Ainoani!-konserttiprojektin tilausteos Vesileima tarkentui lopulliseen muotoonsa tällä tavoin orgaanisesti; ensimmäisissä harjoituksissa käytetystä raakaversiosta kypsyi valmis melodraama säveltäjän ja esittäjien yhteisellä energialla. Alkujaan Minna Leinonen oli merkinnyt lausujalle vain vähän esitysohjeita liittyen ajoituksiin, puheen nopeuksiin, äänensävyihin ja äänenkorkeuksiin. Kuitenkin jo ensimmäisessä yhteisharjoituksessa hän inspiroitui näyttelijä-lausuja Tuukka Vasaman vivahteikkaista äänenkäyttötavoista ja musikaalisuudesta niin suuressa määrin että päätti saman tien monipuolistaa Vesileiman lausujaosuuden ilmaisumahdollisuuksia. Pianonkin sointimaailmasta säveltäjä loihti omankuuloisensa: "Vaikka Ainoani!-kokonaisuus ja esityspaikat monenlaisine pystypianoineen sulkivatkin pois aikaavievät laajemmat pianon preparoinnit, Maria suhtautui hyvin myönteisesti näihin ehdottamiini hienostuneisiin äänenvärimuutoksiin. Se ilahdutti minua suuresti!" Minna Leinonen kokee sävellettäväkseen annetun Yksin-romaanin pohjalta dramatisoidun tekstin sisältävän valtavasti tunnelmia, ajankuvia ja kerronnan näkökulmia ‒ tekstissä eletään kolmessa ajassa, siinä yhdistyvät nykyisyys, tulevaisuus ja mennyt aika. Lisäksi Vesileiman tekstissä kuuluu säveltäjän mukaan kaikkiaan kolme ääntä: lähtöä kuvaileva kertojan ääni, Juhani Ahon kertojaminä ja Annan/Ainon ääni. Tunteet vaihtelevat toivon ja epätoivon, ihastuksen ja pettymyksen sekä suoranaista kipua herättävän kaipauksen välillä. Leinonen kertoo tekstin sisältävän myös aikanaan kohahduttaneen henkilökohtaisen paljastuksen, rakkaudentunnustuksen Annalle/Ainolle. Ainoani!-konserteissa sävellystensä kautta läsnä olevan Jean Sibeliuksen musiikki on pianoa pääinstrumenttinaan soittaneelle säveltäjä Leinoselle rakasta. "Pianistina minulle tuli jossain opintojen vaiheessa erityisen läheiseksi herkkä Cinq morceaux op. 75, puusarja. Puut puhuvat koskettavasti kaikki omaa kieltään originellin pianismin välityksellä." Sibeliuksen ajasta puhuttaessa Leinoselle tulee mieleen ajatus: "Olisi upeaa, jos koti- ja salonkimusiikkia voisi elvyttää kohti sitä, mitä se oli romantiikan aikana. Ainoani!-projekti olisi omiaan pienimuotoisiin kotikonsertteihin. Samalla myös aikamme musiikkia voisi arkipäiväistää, mikä voisi tehdä hyvää sekä säveltäjälle että kuulijalle. Nykymusiikki usein koetaan kompleksisena ja vaikeana, tällaiset projektit voisivat riisua aikamme musiikin harteilta turhaa painolastia ja avata kuulijan kiinnostusta kohti tänä päivänä sävellettyä musiikkia."
MINNA LEINONEN – CV Minna Leinosen (s. 1977) musiikki pohjautuu pitkälti värimuutoksiin ja musiikilliseen strukturointiin, spatialisaatioon ja monitaiteellisuuteen.
|
|||||
